lauantai 31. elokuuta 2013

Kirkolliset juhlapäivät; mitä se on?

Suomen hallitus yrittää rakenteita korjailemalla paikata pahasti vinoon vinksahduttamaansa taloutta tasavallassa. Yksi elvytysesitys on loppiaisen ja helatorstain siirtäminen viikonloppuun – käsittääkseni lauantaipäiväksi. Jonkun iltapäivälehden lööpissä heitettiin ajatus, että kirkonkin on osallistuttava talkoisiin. Arkkipiispa (ev.lut.) torjui ajatuksen, että (arki)juhlapäiviä siirretään. Arkkipiispa (ort.) ei ole esittänyt kantaansa – ja tuskin vähemmistöltä sellaista kysytäänkään, eikä ortodoksinen kirkko tietenkään voi suostua teofanian, Kristuksen kasteen, ja helatorstain, Kristuksen taivaaseenastumisen, päivien siirtämiseen.

Tuntuu huvittavalta ajatella, että Suomen hallitus alkaisi pohtia kristinuskon muita perustavia kysymyksiä – esimerkiksi Jeesuksen neitseestäsyntymistä, kuolleiden ylösnousemusta tai kasteen merkitystä syntien anteeksiantamiseksi.
      Yhtä huvittavalta minusta tuntuu, että Suomen hallitus voisi päättää kristinuskon syvään sisältöön kuuluvien tapahtumien päivistä ja siirtää niitä johonkin muuhun ajankohtaan
      Mutta tämähän ei olekaan oleellinen kysymys. Puurot ja vellit ovat sekaisin, eikä se tietenkään ole ihme, kun sekulaarissa yhteiskunnassa eletään.
      Kysehän on palkallisista vapaapäivistä – ei kristillisistä juhlista.
      Ei kristillisiä juhlia voi mihinkään siirtää.

Vähemmän huvittavaa on, miksi kristityt itse suhtautuvat asiaan niin kiihtyneesti. Tästä kiihtymyksestä tulee väistämättä mieleen, että kristitytkin pitävät palkallisia vapaapäiviä tärkeämpinä kuin kirkollista juhlaa, jonka vuoksi hallitus on nähnyt hyväksi maksaa palkkaa työnteosta niiltäkin päiviltä.
      Monissa maissahan ei tällaista ongelmaa ole lainkaan. Niissä maissa ei kirkolla ja valtiovallalla ole erityistä suhdetta keskenään – ja loppujen lopuksi en ole lainkaan varma, että se on huono asia.

Minusta kysymys on siitä, onko kirkko meille tärkeä. Uskommeko me viettävämme Kristuksen syntymäjuhlaa, vai vietämmekö me stockmannilaisittain Season´s holidayta – loukkaamatta muita kulttuurisia yhteisöjä. Kysymys on siitä, olemmeko me Kristuksen kirkon jäseniä vain jonkin haalean erooppalais-kristillis-sekulaarin kulttuurin edustajia.
      "Kristus syntyy. Kiittäkää!"
      Minusta me voimme kysyä itseltämme, onko se soma korulause, jonka kirjoitamme joulukorttiin – ortodoksista eksotiikkaa tavanomaisen hyvän joulun –toivotuksen lisäksi – vai uskommeko me siihen todella, kerrommeko ystäville tämän ilosanoman juhlasta, jota vietämme 25. joulukuuta – joka on myös hallituksen kansalaisille suoma palkallinen vapaapäivä, mutta se tarkoittaa aivan eri asiaa.

Kirkolliset juhlapäivät ovat silloin kun ne ovat – me vietämme niitä, juhlimme niitä kirkoissamme, jos ne ovat meille merkityksellisiä.

Eihän kukaan odottane palkkaa siitä, että pääsee osallistumaan juhlaan?









Ei kommentteja: