Jos minulla olisi televisio, lempiohjelmani olisi MOT. Vaikka
minulla ei olekaan televisiota, se on silti lempiohjelmani. Voin
omantunnontuskitta katsoa mitä tahansa ohjelmaa Yle Areenalta, kun joka
tapauksessa maksan tv –veroa. Siihen, että minun pitää maksaa tv –veroa, en
puutu nyt sen enempää kuin yhden huokaisun: Onneksi minulta ei peritä
autoveroa.
Autoakaan minulla ei ole.
Mutta siis MOT.
Puoli Suomea kauhistui, kun MOT käsitteli Pirkko Jalovaaran toimintaa ja esitti
katkelmia hänen rukousillastaan Helsingin Kallion kirkossa. Minäkin kauhistuin.
Vähän tuollaisessa kristillisessä ilmapiirissä olen joskus hyvin nuorena
joutunut varttumaan, mutta siitä selviytyneenä en ollenkaan ottanut uskoakseni,
että sairastamani syöpä on demonista alkuperää. En edes siitä vakuuttunut, että
sen tähden syömäni lääkkeet, Jalovaaran myöhemmässä tarkentavassa
haastattelussa erikseen mainitsema Burana, olisivat saattaneet minut demonien
valtaan.
Kauhistuin siksi, että muistin ne vaikeat ajat, jolloin
olin terapiassa syvän masennuksen takia.
Entä jos silloin – ja silloin minulla vielä oli televisio
– olisin nähnyt tällaisen ohjelman? Entä jos silloin olisin vielä kuulunut
luterilaiseen kirkkoon ja etsinyt sieltä hengellistä apua?
Jalovaarasta demoneineen tuli sensaatio mediaan vielä
huikeammasti kuin vapaamuurareista vähän aikaisemman MOTin takia.
Kirkosta erottiin, papit ja piispat ja Jalovaaran entinen
kanssasaarnaaja antoivat lausuntoja. Jollakin keskustelupalstalla joku muisti
senkin, miten Jalovaara vajaa vuosi sitten näki ortodoksisen arkkipiispan
olevan kyvytön hoitamaan tehtäviään.
HS julkisti graafisen käyrän siitä, miten usko kristillisiin
perusoppeihin on romahtanut. Näemmä se onkin romahtanut. Uskontunnustus luetaan
kyllä kirkossa – mutta vain 41 % uskoo:
”…Jeesukseen
Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan…”
vain
28 % uskoo:
”…syntyi
neitsyt Mariasta…”
vain
36 % uskoo:
”…kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista…”
nousi kolmantena päivänä kuolleista…”
vain
28 % uskoo
”…ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”
Miten
sitten uskotaan muihin uskontunnustuksen kohtiin kuten Pyhään Henkeen – sitä en
osaa kuvitellakaan.
Saatanan
olemassaoloon uskoo 31 %.
Minä
vähän kauhistuin.
Mutta
koska parhaillaan olin lukemassa Sammeli
Juntusen kirjaa Kirkon
raamattuteologiasta ja sen
puutteesta (2010, Kirjapaja) en oikeastaan hämmästynyt.
Juntusen
kirja on ensimmäinen kosketukseni eksegetiikkaan – jos niin voi sanoa. Se
kumpuaa luterilaisesta teologiasta, mutta ei se silti ole aivan vierasta
minulle. Sitä lukiessani olen huomannut, mikä mieletön ero ortodoksisuudessa ja
luterilaisuudessa todellakin on – ja siltä pohjalta käsitän oikein hyvin, että
luterilaisessa kirkossa syntyy Jalovaara –ilmiö. Ja olen käsittävinäni senkin,
miksi niin on.
HS:n
käyrä kristillisiin perusoppeihin uskovien määrän romahtamisesta on Kirkon
tutkimuskeskuksen tietoihin perustuva ja koskee siten käsittääkseni ev. lut. kirkon
jäsenten suhtautumista. Minulla ei ole vähäisintäkään havaintoa siitä, kuinka
ortodoksit uskovat tai uskovatko ensinkään. Pohdin asiaa ihan itsekseni ja
omalta kohdaltani.
Aivan
samoin, kuin suhtautumistani demonisoitumiseeni Jalovaaran opetuksessa.
Jos
ja kun luterilainen eksegetiikka tarkastelee Raamattua melko tavalla vain historiallisesti ja kun luterilainen
teologia ei sitoudu Raamatun lisäksi traditioon, on aivan ymmärrettävää, että
usko sellaisiin mahdottomuuksiin kuin kuolleista ylösnouseminen tai erityisesti
neitseellinen synnytys on hiipunut.
Luulen,
että minunkin olisi vaikea uskoa tällaisia mahdottomuuksia, jos olisin kuullut,
lukenut ja oppinut kaiken vain luterilaisen teologian mukaan.
Muistan
aina sen hetken, kun – vielä luterilaisena – luin Oulun silloisen
metropoliitan, Leon, vastauksen
eräässä lehtihaastattelussa esitettyyn kysymykseen, kuinka ortodoksinen kirkko selittää
neitseestäsyntymisen.
Metropoliitta Leo vastasi:
”Me
emme selitä – me uskomme.”
Niin
minäkin vain uskon. Enkä halua selityksiä asioille, joissa luonnonlait murtuvat,
kun Jumala niin tahtoo.
Uskon
myös Paholaisen olemassaoloon.
”Nykyaikainen
ihminen, jopa ortodoksikin, on hyvin hämmästynyt huomatessaan, että [ortodoksinen]
kasteliturgia alkaa puheella Paholaiselle, sillä Paholaisella ei todellakaan
ole mitään sijaa hänen uskonnollisessa katsomuksessaan. Hänestä koko kysymys
kuuluu pikemminkin keskiaikaiseen taikauskoisuuteen ja alkukantaisen ihmisen
mielenlaatuun. - - - Ei-ortodoksit menevät usein vieläkin pitemmälle, sillä he
haluavat vapauttaa Uuden testamentin sen vanhentuneesta maailmankuvasta, jota
heille juuri edustaa demonologia eli oppi pahuuden olennoista ja voimista.” (Isä
Markus Aroma, Analogi 1/2013)
Ihmettelen,
kuinka nykyaikainen ihminen selittää jonkun Hitlerin tai Stalinin
käyttäytymisen uskomatta Paholaiseen.
Entä
sitten Pirkko Jalovaara ja Buranan kautta vaikuttavat demonit tai demonien
aiheuttama syöpä?
Se
on niin kovin kaukana siitä, mitä ortodoksisuudessa olen oppinut - niin kovin
lähellä sitä kristillistä liikehdintää, jonka piirissä varhaisessa
nuoruudessani jouduin elämään, ja joka oli työntämässä minua pois Kristuksesta.
Sen
sijaan ortodoksisen kirkon opetuksen mukaan lääkärien työ ja parantuminen sairauksista
lääkärien ja lääkkeiden avulla on Jumalan toimintaa.
”Kun
pyhältä Basileios Suurelta
kysyttiin. onko lääkäriin turvautuminen ja lääkkeiden nauttiminen sopusoinnussa
oikean jumalanpelon kanssa, hän vastasi:
”´Kaikki
taidot ovat Jumalan lahja meille, sillä ne korvaavat sen, mitä luonnosta
puuttuu.´”