Kirkolliskokous vuonna 2013

Suomen ortodoksinen kirkko on hyvin demokraattinen, mikä ei ole varsin ortodoksista. Tarkoitan erityisesti hallintomalliamme, jossa kirkon ylin päättävä elin on kirkolliskokous. Kirkolliskokouksen jäsenistä enemmistö on maallikkoja; tosin meidänkin kirkossamme vielä kanonisia asioita koskevat päätökset tekee piispainkokous. Piispojen otaksutaan osaavan kanonit.

       Kanonit ovat kirkollisen lain järjestykseen, etiikkaan ja tapoihin liittyviä sääntöjä. Ne ovat muotoutuneet yleisten kirkolliskokousten päätöksinä. Niiden mukaan ortodoksinen kirkko ei hallintomalliltaan ole demokraattinen.

       Tosin meidän kirkkomme demokratia on hyvin monimutkainen, ja ensisijaisesti se suo mahdollisuuden järjestellä – esimerkiksi muissa kuin suorissa vaaleissa – sopivat ehdokkaat sopiville paikoille.

       Suoria vaaleja kirkossamme ovat vain seurakunnan valtuustovaalit sekä kirkkoherran vaali. Muut ovat hyvinkin välillisiä ja vielä välillisempiä – kuten esimerkiksi kirkolliskokousedustajien vaali.

Kuva: Ari Sirviö

Tänä vuonna kirkkomme kirkolliskokous kokoontui Valamon luostarissa, joka jo pitkään on ollut kirkolliskokouksen vakituinen kokoontumispaikka – ja siten kirkon eräänlainen tuki Valamon luostarille, jolla ei mene hyvin.

       Ennakkoon arkkipiispa Leo kertoi Kirkon tiedotussivujen nimettömän haastattelijan kirjoittamassa jutussa, ettei kirkolliskokouksessa ole tänä vuonna erityisen tärkeitä asioita – mitä nyt Oulun hiippakunnan piispan valinta viime kesänä eläkkeelle jääneen metropoliitta Panteleimonin seuraajaksi.

       Oulun hiippakunta on hyvin vähäinen ortodoksien määrään nähden, joten arkkipiispan näkemyksen ymmärtää – siitäkin huolimatta, että hän oli hiippakunnan ensimmäinen metropoliitta.

       Niinhän kirkossamme uraputki etenee: apulaispiispa – Oulun metropoliitta – Helsingin metropolitta – arkkipiispa.

       Ei uskoisi, että jo apulaispiispaa valittaessa nähdään tämän kyvyt arkkipiispan istuimelle.

Mutta ensimmäisen kokouspäivän aamuna Etelä-Suomen Sanomat heitti valtakunnalliseen julkisuuteen ortodoksisuutta aivan muuten kuin kirkkomme kirkolliskokouksen alkamisena. Lahden ortodoksisen seurakunnan kirkkoherraa epäiltiin huomattavien rahasummien kavaltamisesta seurakunnalta. Niin pitkälle oli edetty, että käräjäoikeus oli jo määrännyt kirkkoherran omaisuuden hukkaamiskieltoon.

       Tämä ei ollut vielä edellisenä päivänä kirkolliskokouksen jäsenten tiedossa – eikä liioin kirkon tiedottajien tiedossa. Ainakin haluan uskoa niin.

       Sillä edellisenä päivänä kirkon sivuilla tiedotettiin mm kirkollishallituksen päätöksistä. Eräs kohta käsitteli esityksiä kirkolliskokoukselle eri valiokuntiin valittavista henkilöistä.

       Kirkollishallitus esitti kirkolliskokoukselle, että lakivaliokuntaan valitaan mm aamun uutisessa mainittu kirkkoherra.

       Arkkipiispa ennätti antamaan asiasta lausunnon. Hän kertoi kyseisen kirkkoherran olevan sairauslomalla.

       Muuten on tiedotettu, että kyseinen kirkkoherra on toimituskiellossa.

Kirkkomme on jo viimevuotisessa kirkolliskokouksessa asettanut työryhmän selvittämään mm hiippakuntajakoa ja kirkon uutta hallintomallia. Työryhmä on saanut valmiiksi väliraportin, jossa ei hiippakuntajakoon, sen mahdolliseen uudelleenjärjestämiseen, ole vielä ehditty tarkoin perehtyä.

       Kirkolliskokousedustajat katsoivat aivan oikeutetusti, että uusi metropoliitta voidaan valita vasta sitten, kun työryhmän lopullinen raportti on valmis.

       Arkkipiispa halusi valittavaksi Oulun hiippakuntaan piispan tässä kokouksessa ja teki heti ehdotuksensa: hänen mukaansa Panteleimonin eläkkeellejäämisestä alkaen piispan virkaa hoitanut apulaispiispa Arseni oli valittava Oulun hiippakunnan piispaksi. Arkkipiispan mukaan oli lainvastaista jättää piispa valitsematta. Arkkipiispa oli tiettävästi konsultoinut lainoppineita.

       Mutta, kuten sanottu, kirkolliskokous on kirkkomme korkein päättävä elin.

       Kirkolliskokous, epäilemättä myös lainoppineita kuultuaan, päätti siirtää Oulun hiippakunnan piispanvaalin siihen saakka, kunnes edellisen kirkolliskokouksen asettama työryhmä on saanut selvityksensä valmiiksi.

       Demokratia toimii näin. Suomen ortodoksinen kirkko on demokraattinen kirkko.

       Arkkipiispa tietää sen.

       Voitaneen ajatella, että arkkipiispa pani itsensä likoon piispa Arsenin vuoksi. Huonosti kävi.

Muutakin hauskaa kirkolliskokouksen tiimoilta voisi kertoa.

       Esimerkiksi sellaisen jotenkin hämmentävän asian, että tiedotuksessa on virallisia tiedottajia, mutta sitten on myös vapaaehtoisia.

       Tosi hienoa!

       Mutta vapaaehtoiset ovatkin erityisesti kutsuttuja. Vähän niin kuin piispat – eivät hekään voi itse hakea piispanvirkaa…