Sika

Joulun alla joku iltapäivälehti otsikoi jonkun juttunsa jotenkin siihen tapaan, että koko joulu menee pilalle, jos joulukinkun paisto epäonnistuu. Ja myöhemmin otsikot kertoivat ihmisten muuttuvan suorastaan hirviöiksi asioidessaan kaupoissa jouluryysiksen aikaan.              Väistämättä molemmat ”uutiset” toivat mieleeni Juice Leskisen joulurenkutuksen Sika.

Sillä jonkinlaiseksi renkutuksesihan se helposti mieltyy – niin, että teksti jää kuulematta. Tosiasia kumminkin on, että tekstissä on varsin syvä ja koskettava sisältö kuten Juicen monissa muissakin kepeiltä sanailoitteluilta tuntuvissa lyriikoissa.

Sillä mitä muuta Sika on kuin kaupallisen joulunvieton huikea kritiikki?

       Se kertoo sen saman, minkä iltapäivälehtien joulunalusotsikot: joulu menee pilalle, ellei kinkun paisto onnistu – ja ihminen muuttuu hirviöksi tavaratalon jouluhuumassa:

       ”Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää.

       Kadulla adventtisohjoa kyntää.”

       Ja kaiken ostoshysterian jälkeen todellakin koko joulu on kinkku ja ”Joulun tähti ehdoton on SIKA!”

Mitenkään erityisen hämmästyttävää tietenkään ei ole, että useimmat kuulijat saavat korviinsa rallatuksen, joka saattaa kuulostaa vastenmieliseltä, jopa jollakin tapaa rienaavalta. Sillä suuri juhlahan joulu on – vietetään sitä nyt mistä syystä tahansa. Eikä Juicekaan sano, kuinka joulua pitäisi viettää…

       Toki Juicen teksteissä on nähty jumalanpilkkaakin, kun – erityisesti – laululyriikkaa on kuunneltu puolella korvin. Silloin on tietenkin helppo mieltää jokainen pyhiin arvoihin vihjaavakin kriittinen teksti pilkkalauluna – syventymättä siihen, mitä kritisoidaan, tai huomaamatta sitä, miten kevyiltäkin tuntuvissa teksteissä on varsin usein pohdiskeleva pohjavire.

Juice, tuo koko kansan ”legenda vuolas ja väsymätön”, on lisäksi vain yksi puoli Juhani Leskisestä. Sikäli kuin tiedän, hänen ystävänsä eivät kutsuneet häntä Juiceksi vaan Jussiksi. Ja myös Juice Leskisessä on rockartistin lisäksi toinenkin puoli. Hän on useita kokoelmia julkaissut runoilija, jonka runoissa on tekijälle tyypillisen sanaleikittelyn takana suurta vakavuutta.

       Esimerkiksi kokoelmassa Jumala on (1996) Leskinen kirjoittaa: "jumala on, / vaikka ei uskoisi". Hän ei anna Jumalalle ominaisuuksia, ei kerro, millainen tämä on. Sen sijaan hän jo laululyriikoissaan esittää monta Jeesus –hahmoa, joiden kaikkien merkittävin attribuutti on rakkaus. Eräs traagisimmista on Rakkauden ammattilainen –tekstissä (Yölento, 1986)

Mutta joulu, kinkku ja sika.

       Jouluaaton vastaisena yönä paistetaan kinkku – sinappihuntunsa se saa aattona ennen jouluateriaa. Tietysti ”on äiti laittanut kystä kyllä”, vaikka isä on näinä päivinä varmaan osallistunut ruoanlaittoon myös. ”Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat somasti” – mutta epäilen, tokko lapsukaiset laulelevat sen ympärillä sulosti.

       Koko joulu on sanoitettu joululauluihin – ja ”siitä tuntee joulun”: kaunista se on, harrasta joidenkin laulujen mukaan ja niinkin riemullista, että vanhuskin unohtaa vaivansa ja yltyy yhteiseen ilonpitoon.

       Niin, tuntuuhan se tietysti vähän rienaavalta, kun Juice vetäisee:

      ”Joulu on täynnä kinkkua, kylkeä, potkaa,

      läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa.

      Kun loppuu aatto ja alkaa yö

      niin ihminen on sitä mitä hän syö.” 

Eikä se todellakaan Juicen vika ole, että tämäkin kuva joulusta on totta.