K

Tämä on fiktiivinen tarina, jollaista ei maamme kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa oikeasti voi tapahtua. Mahdolliset yksittäiset samankaltaisuudet todellisuuden kanssa ovat siis pelkkää sattumaa.

Kuten monet ihmiset myös K sairastui ja meni työterveyslääkärin vastaanotolle. Hän sai viikon sairausloman, mutta ei toipunut työkykyiseksi sinä aikana. Työterveyslääkäri lähetti K:n tiettyihin kokeisiin ja jatkoi hänen sairauslomaansa. K:n sairaus paheni, ja työterveyslääkäri näki aiheelliseksi lähettää K:n erikoislääkärin tutkimuksiin.

      K:n työnantajan työterveyspalvelut kattoivat vain yleislääkäritason, eikä työnantaja suostunut työterveyslääkärin ehdotukseen K:n lähettämisestä yksityisen erikoislääkärin tutkimuksiin. Työnantajalla oli siihen täysi oikeus. Niinpä työterveyslääkäri lähetti K:n julkisen sektorin erikoislääkärin vastaanotolle, koska K:lla ei ollut varaa itse kustantaa yksityisen sektorin palkkioita.

      Aika kului – vaikka tietenkään aika ei kulu; millaista kulunut aika on? Nukkavierua, ehkä?

      Mutta meni viikko, meni toinenkin – ja K:n sairaus oli ikään kuin muuttumassa entistä pahemmaksi. K nilkutti enää vaivoin kyynärsauvojen varassa.

      Kerran tuona odotuksen aikana K joutui turvautumaan päivystävään lääkäriin mielettömien kipujensa takia. Päivystävä lääkäri sattui olemaan keikkalääkäri, joka ei ihan oikeasti osannut kirjoittaa lääkärinlausuntoa oikein vaan muutti K:n sairauden yllättäen tapaturmaksi.

      Mitä K:n työnantaja luonnollisesti kummeksui – kummeksui niin suuresti, että soitti päivystyspisteeseen ja tiedusteli lääkärinlausunnon kirjoittanutta lääkäriä. Ja sai tietää, ettei sellaista lääkäriä saanut puhelimeen, koska sellaista lääkäriä ei ollut…

Työnantaja esitti ihmetyksensä K:lle.

      K soitti päivystyspisteeseen ja selitti asiansa. K:lle kerrottiin, että hän oli soittanut väärään paikkaan.

      K soitti saamaansa numeroon, ja sai tietää, että hän soittaa väärään aikaan.

      K soitti seuraavana päivänä oikeaan aikaan, ja sai tietää, että virheellistä lääkärinlausuntoa ei voi korjata kukaan muu kuin sen väärin kirjoittanut keikkalääkäri.

      Päivystyspisteessä kenelläkään ei ollut vähäisintäkään tietoa siitä, milloin tämä lääkäri keikkailisi siellä seuraavan kerran. Jos nyt ylipäätään lainkaan.

      K väänsi päivystyspisteen ammattitaitoiselle puhelinvastaajalle asian ikään kuin rautalangasta ja sai lopulta, monien aneluiden jälkeen selville, että voi lähettää oikaisupyynnön kirjallisena päivystyspisteeseen.

      Oikaisupyyntölomakkeen voi tulostaa internetistä.

      K:lla ei ollut tulostinta.

      K:lla oli sentään jokunen ystävä, joka saattoi tulostaa oikaisuvaatimuslomakkeen, ja niin K täytti sen asianmukaisesti ja lähetti konventionaalisessa postissa päivystyspisteeseen.

      Niin hän sai oikaisun virheelliseen lääkärinlausuntoon.

  

Lopulta K pääsi myös erikoislääkärin vastaanotolle ja sai diagnoosin, joka ei ollut lainkaan miellyttävä ja joka merkitsi elinikäistä sairautta.

      K sai asiaankuuluvan lääkityksen. Pitkään kestäneen odotuksen aikana sairaus oli kehittynyt niin vaikeaksi, ettei lääkehoito siihen viikossa, eipä kuukaudessakaan tuonut juuri apua.

      Tilanne olisi kuulemma ollut toinen, jos lääkitys olisi aloitettu ensi oireiden aikaan.

      Jos diagnoosi olisi tehty heti.

      Jos K olisi päässyt erikoislääkärin tutkimuksiin heti.

      K:n sairausloma jatkui. Työnantaja maksoi palkkaa kahden viikon ajalta. Sen jälkeen K:n piti saada päiväraha KELAlta.

      K toimitti lääkärintodistuksen KELAan. Meni viikkoja. Vihdoin KELAlta tuli lisäselvityspyyntö.

K oli käynyt useita kertoja lääkärin vastaanotolla, samoin erilaisissa kokeissa. Lääkärinlausunnon mukaan hän ei kyennyt liikkumaan julkisilla liikennevälineillä, joten hän käytti matkoilla taksia ja maksoi taksimatkat, joista teki välittömästi korvaushakemuksen KELAlle.

      K maksoi tietenkin lääkkeensä apteekissa. Tai rehellisyyden nimissä: hän maksoi 60 prosenttia lääkkeiden hinnasta, koska elettiin vielä tammikuuta.

      K hankki lisäselvityksiä ja toimitti ne KELAlle.

      K tiedusteli, miten pitkään matkakorvauskäsittely kestää, ja sai kuulla sen kestävän viisi viikkoa.

      K kysyi, milloin päiväraha maksetaan, ja sai kuulla, että ehkä parin viikon kuluttua lisäselvitysten toimittamisesta.

      K ihmetteli, miten hän tulee toimeen – miten hän menee seuraavan kerran lääkärin vastaanotolle – miten hän maksaa apteekissa uudet lääkkeensä. K kertoi olleensa ilman minkäänlaisia tuloja runsaan kuukauden.

      - Niin, vastasi KELAn ammattitaitoinen virkailija tiskin toisella puolella ja kallisti kauniisti kammattua päätään hiukan vasemmalle.

Niin.