Aamu oli harmaa niin kuin aamut marraskuussa. Mutta Iltis ei
pettänyrt.
Kertauksena mahdollisille lukijoilleni:
Kun aamulla herään, katson ensiksi, olenko nukkunut kuusi
tuntia. Jos olen, nautin Bondronatin -
se on ensisijaisesti osteoporoosilääke, mutta luustoon pesiytynyttä syöpää
potevat ihmiset, kuten minä, joutuvat nautiskelemaan sitä päivittäin jotenkin
kuin luittensa vahvistamiseksi.
Iltis siis ei pettänyt.
Se kertoi nettisivuillaan, että minun on kiireimmiten
poistettava oveltani enkelinsiivet, koska kotini ovi aukeaa rappukäytävään. Pelastuslaki
nimittäin sanoo, että tällaiset koristeet ovat tulipalovaarallisia, ovat
esteenä pelastustielle ja ennen kaikkea voivat houkuttaa jonkun ilkivallantekijän
ilkivaltaan – toisin sanoen: kun joku ilkivallantekijä on jollakin keinoin
selvittänyt ovikoodin ja päässyt rappukäytävään, hän ilman muuta tulee hissillä
ylimpään kerrokseen ja tuikkaa tulen minun joulukranssiini. Toistaiseksi siis
enkelinsiipiin.
Toisaalta – näinä aikoina enkelinsiivet voivat myös loukata jotakuta, koska ne saattavat vaikuttaa kristilliseltä sumbolilta..
Aamu oli harmaa niin kuin aamut marraskuussa.
En hakenut enkelinsiipiä pois oveltani. Kuuntelin kaksi
tovia Ismo Alankoa, tätä youtuben kuvassa ylösalaisin käännettyä biisiä, jota
on aina pakko kuunnella ja kuunteluttaa tilanteissa, kun vituttaa.
Ei minua vituta se, etten saa ripustaa ovelleni joulukranssia,
eikä minua vituttaisi sekään, että joku kerkeäisi sanomaan joulukranssini olevan
mahdollisesti loukkaava.
Minua vituttaa se, että tätä yhteiskuntaa hallitaan
kielloilla. Kaikki kaunis ja turha on kiellettyä – ja ellei se ole kiellettyä,
se ainakin on paheksuttavaa: paheksuntaa herättävät esimerkiksi jouluvalot.
Mitkä vitun jouluvalot?
Kun musta syksy kaatui Vantaan Korson ylle, kun päivät
olivat haavikosti kaistale valoa kahden pimeän välissä, minä sytytin
pikkupikkulamppusia parvekkeelleni – minä nimitin niitä syysvaloiksi. Ne
ilahduttavat minua suuresti, kun menen parvekkeelleni tupakalle - - -
- - - mutta härregyyd!
Tupakalle!
Kun siis menen tupakalle.
Tästä on onneksi jonkin sortin ennakkopäätös: omalla parvekkeellaan saa tupakoida.
Ehkä en elä niin kauan, että myös se kielletään.
Aamu oli harmaa niin kuin aamut marraskuussa.
Istuin parvekkeellani ja kuvittelin, kuinka hyvin tähän
harmaaseen maisemaan sopisikaan, että kaikki ihmiset kulkisivat tässä harmaassa
maisemassa pukeutuneina harmaaseen vaatetukseen kohti harmaata asemaa.
Kuvittelin, ettei kenenkään harmaassa elämässä olisi ilonpisaraa,
joka kaivaa esiin pelastuslain kaikkine pykälineen ja sovelluksineen.
Kuvittelin, että jokaisen harmaa elämä olisi täynnä ainoastaan
kieltoja.
Harmaa elämä masentaa minua, pimeät aamut päivät illat, harmaita
kieltoja täydet
Niin masentavaa tämä kieltojen täysi harmaus, että
parvekkeella, melkein kielletyllä tupakalla ollessani, kuvittelin sen elämäni
hallitsevaksi tekijäksi.
Mutta Ismo Alanko – rappiolta se sekin alkoi, aika tavalla kaikesta
kielletystä, ja voi! kuinka se minua ilahduttaa! Sillä voihan se mennä niinkin,
että
”vitut minä mikään viisas olen, tahdon elää vain kuin
ihminen…”
Totta kai jonakin päivänä aamun avaukseksi luen kiellettyjen
sanojen luettelon. Siellä menevät sitten viemäristä alangot ja leskiset.
Toivon ihan vähän, että ihan vähän olisin mukana siinä joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti