Ehdottomasti kielletty

Aamu oli harmaa niin kuin aamut marraskuussa. Mutta Iltis ei pettänyrt.

Kertauksena mahdollisille lukijoilleni:

     Kun aamulla herään, katson ensiksi, olenko nukkunut kuusi tuntia. Jos olen, nautin Bondronatin -  se on ensisijaisesti osteoporoosilääke, mutta luustoon pesiytynyttä syöpää potevat ihmiset, kuten minä, joutuvat nautiskelemaan sitä päivittäin jotenkin kuin luittensa vahvistamiseksi.

     Iltis siis ei pettänyt.

     Se kertoi nettisivuillaan, että minun on kiireimmiten poistettava oveltani enkelinsiivet, koska kotini ovi aukeaa rappukäytävään. Pelastuslaki nimittäin sanoo, että tällaiset koristeet ovat tulipalovaarallisia, ovat esteenä pelastustielle ja ennen kaikkea voivat houkuttaa jonkun ilkivallantekijän ilkivaltaan – toisin sanoen: kun joku ilkivallantekijä on jollakin keinoin selvittänyt ovikoodin ja päässyt rappukäytävään, hän ilman muuta tulee hissillä ylimpään kerrokseen ja tuikkaa tulen minun joulukranssiini.   Toistaiseksi siis enkelinsiipiin.

     Toisaalta – näinä aikoina enkelinsiivet voivat myös loukata jotakuta, koska ne saattavat vaikuttaa kristilliseltä sumbolilta..

Aamu oli harmaa niin kuin aamut marraskuussa.

     En hakenut enkelinsiipiä pois oveltani. Kuuntelin kaksi tovia Ismo Alankoa, tätä youtuben kuvassa ylösalaisin käännettyä biisiä, jota on aina pakko kuunnella ja kuunteluttaa tilanteissa, kun vituttaa.

     Ei minua vituta se, etten saa ripustaa ovelleni joulukranssia, eikä minua vituttaisi sekään, että joku kerkeäisi sanomaan joulukranssini olevan mahdollisesti loukkaava.

     Minua vituttaa se, että tätä yhteiskuntaa hallitaan kielloilla. Kaikki kaunis ja turha on kiellettyä – ja ellei se ole kiellettyä, se ainakin on paheksuttavaa: paheksuntaa herättävät esimerkiksi jouluvalot.

     Mitkä vitun jouluvalot?

     Kun musta syksy kaatui Vantaan Korson ylle, kun päivät olivat haavikosti kaistale valoa kahden pimeän välissä, minä sytytin pikkupikkulamppusia parvekkeelleni – minä nimitin niitä syysvaloiksi. Ne ilahduttavat minua suuresti, kun menen parvekkeelleni tupakalle - - -

     - - -  mutta härregyyd! Tupakalle!

     Kun siis menen tupakalle.

     Tästä on onneksi jonkin sortin ennakkopäätös: omalla parvekkeellaan saa tupakoida.

     Ehkä en elä niin kauan, että myös se kielletään.

Aamu oli harmaa niin kuin aamut marraskuussa.

     Istuin parvekkeellani ja kuvittelin, kuinka hyvin tähän harmaaseen maisemaan sopisikaan, että kaikki ihmiset kulkisivat tässä harmaassa maisemassa pukeutuneina harmaaseen vaatetukseen kohti harmaata asemaa.

     Kuvittelin, ettei kenenkään harmaassa elämässä olisi ilonpisaraa, joka kaivaa esiin pelastuslain kaikkine pykälineen ja sovelluksineen.

     Kuvittelin, että jokaisen harmaa elämä olisi täynnä ainoastaan kieltoja.

    

Harmaa elämä masentaa minua, pimeät aamut päivät illat, harmaita kieltoja täydet

     Niin masentavaa tämä kieltojen täysi harmaus, että parvekkeella, melkein kielletyllä tupakalla ollessani, kuvittelin sen elämäni hallitsevaksi tekijäksi.

     Mutta Ismo Alanko – rappiolta se sekin alkoi, aika tavalla kaikesta kielletystä, ja voi! kuinka se minua ilahduttaa! Sillä voihan se mennä niinkin, että

”vitut minä mikään viisas olen, tahdon elää vain kuin ihminen…”

Totta kai jonakin päivänä aamun avaukseksi luen kiellettyjen sanojen luettelon. Siellä menevät sitten viemäristä alangot ja leskiset.

     Toivon ihan vähän, että ihan vähän olisin mukana siinä joukossa.