Lehdet lehtiä

Suomen ortodoksinen kirkko on koko moisen pieni, mitä meitä lienee väkilukuun nähden, pikkuisen toista prosenttia? Sitä ei uskoisi, kun tarkastelee säännöllisesti ilmestyvien ortodoksisten lehtien määrää.

On Hehkuvaa Hiillosta, Ortodoksiviestiä, Ikonimaalaria, Ortodoksista kulttuuria ja Ortodoksista opettajaa… 

Vain yksi meiltä puuttuu: valtakunnallinen ortodoksinen lehti.

Sellainen oli olemassa vuosikymmenet. Se oli nimeltään Aamun Koitto, ja sen perusti yksi Suomen ortodoksisen kirkon merkittävimmistä henkilöistä, mitrarovasti Sergei Okulov.

Sergei Okulov (1853 – 1940) oli pienen kirkkomme suuri mies. Hän vaikutti vahvasti nimenomaan Suomen ortodoksisen kirkon kehitykseen, hän oli perustamassa Pyhäin Sergein ja Hermanin Veljeskuntaa (PSHV) ja aloittamassa tiistaiseuratoimintaa. Hänen aikanaan perustettiin myös Aamun Koitto –lehti.

Aamun Koitto oli siis järjestön, PSHV:n, lehti, mutta vuosien myötä siitä kehkeytyi myös koko kirkon ellei ihan virallinen niin ainakin erittäin vahvasti puolivirallinen lehti - ”äänenkannattaja”, kuten sanottiin.

Aamun Koitto eli monia vaiheikkaita vuosia, se säilytti Suomen ortodoksisen kirkon historiaa tuleville polville, ja se oli luettu lehti.

Kunnes sitten tuli Suuri lehtiuudistus.

Tällä hetkellä Aamun Koitto räpiköi mitenkuten Karjalan hiippakunnan lehtenä, joka ilmestyy jokusina numeroina vuodessa. Niinpä niin, ”niin lentoon se lehahti, aamuinen koi”. Minne lie lennähtänyt.

Kirkossamme ilmestyy näillä näkymin yksi varsin laadukas lehti, useiden Helsingin hiippakunnan seurakuntien kustantama Analogi, joka viime vuonna sai Laatulehti –palkinnon. Olen ihan pikkuisen jäävi ylistämään riittävästi Analogia, koska silloin tällöin avustan sitä itsekin. Tässähän sen tietysti rohkeasti voin julistaakin, että Analogi on ainoa ortodoksinen lehti, johon minun kirjoitukseni kelpaavat. Toki äänessäni olisi ironiaa, jos sanoisin tämän; kun nyt vain kirjoitan asian, on ironiaa painotettava. Eipähän lehti minun ylistyksiäni kaipaa: se puhuu omasta puolestaan, kiitos rohkean päätoimittajansa.

Mutta mitä oikeastaan kertoo se, että näin pienessä kirkossa ilmestyy näin monia lehtiä?

Minusta se kertoo kirkkomme harvinaisesta rikkinäisyydestä.

Vain Oulun hiippakunnassa julkaistaan koko hiippakunnan yhteistä lehteä – laatu tosin voisi olla parempi, ja olihan se joskus takavuosina. Mutta se on toinen juttu, johon saatan vielä palatakin. Helsingin tai Karjalan hiippakunta eivät ole tässä suhteessa eheytyneet.

Analogi on tosin oikeastaan Helsingin hiippakunnan lehti – hiippakunnan seurakunnista vain Helsingin seurakunta on oman Ortodoksiviestinsä keralla yhteisyydestä erossa. Toki Helsingin seurakunta on niin suuri, että sen on vaikea sulautua muiden hiippakunnan pikkuseurakuntien tasa-arvoiseksi kumppaniksi – ja Ortodoksiviestillä, aikaisemmin Uskon Viestin nimellä ilmestyneellä, onkin pitkät ja ansiokkaat perinteet.

Silti toivoisi, että nekin yhtä olisivat, edes osa näistä lehdistä.

Kun niin ei ole, pakosti kysyy, kuinka yhtenäinen koko tämä yhteisöllinen kirkkomme on?